keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Hoitajan mietteitä

En arvannut keväällä 2018 mihin tieni vie kun avasin Eläinkoti pesän oven. Sain kerralla 24 uutta kissaa elämääni. Toiset olivat lyhytaikaisia tuttavuuksia ja niiden tilalle tuli uusia. Toiset asuivat Pesällä kauemmin ja niiden kanssa tuttavuus syveni. Jokaisella kissalla ajasta riippumatta on ollut merkitys minulle ja muille hoitajille. Jokaisen tarina itsessään olisi kertomisen arvoinen ja jokainen kissa olisi tarinansa arvoinen. Minun sieluni ja sydämeni ei kuitenkaan kestäisi kaikkien surullisten tai edes hyvin päätyneiden tarinoiden kertomista. Olen aiemmin kirjoittanut Tasmiinan ja minun yhteisen tarinan, siinä on jo sanottu paljon tunteista joita olen matkallani kokenut. Minun sydämeni läpi on kulkenut jo monet tassut. Meidän yhdistyksemme jäsenten sydämien läpi vie varmasti satojen jollei tuhansien tassujen jäljet. Jokaisen tassun kosketus on arvokas, siksi haluan vaalia niitä. 

Tällä kertaa ajatukseni lähti tämän tarinan kirjoittamiseen eläinten hautausmaalta, jonka hoitajana olen LSEY:llä. Olen vastannut useisiin viime päivien aikana tulleisiin yhteydenottoihin lemmikin hautapaikkaa koskien. Olen se ihminen jolle omistajat soittavat halutessaan tehdä eläinystävälleen sen viimeisen palveluksen. Heidän vuokseen ja niiden onnellisten lemmikkien vuoksi, joita omistajat rakastavat teen tätä vapaaehtoistyötäni. He palauttavat uskoni ihmisiin, niin monen kohtaamani hylätyn kissan kohtaamisen jälkeen. On olemassa rakkautta, vastuuta lemmikistä ja halu olla lemmikkinsä kanssa sen viimeisellä matkalla. Jakaa se kokonainen yhteinen elämä ja myös se tuska luopumisen hetkellä. Olla lemmikin turvana kun se päästetään ikiuneen, lähellä lohtuna ja rakkautena lemmikin sammuvissa silmissä. 

On olemassa se pieni ja hiljainen ryhmä, josta ei paljon ääneen puhuta, ainakaan julkisesti. Heidän vuokseen teen myös tätä vapaaehtoistyötäni. Nämä ovat ne kissat, jotka vuosien, viikkojen tai päivien laiminlyönnin seurauksena saapuvat hoiviimme Pesälle. Näiden kissojen tarinat kuuluisi kirjoittaa, mutta siihen minä en pysty, sydämeni särkyy jo tiedosta, että näitä kissoja on olemassa. Puhun nyt niistä, jotka kaikesta avustamme, hoivastamme ja toivostamme huolimatta on pääsettävä pois. Riutuneet, hoitamattomat, piinatut kissaparat, joiden vuoksi meillä viimekäden pelastajillakaan ei ole mitään pelastus keinoja jäljellä. Silloin meidän on oltava vahvoja, vahvempia kuin muiden, me seisomme näiden kissojen rinnalla kun kipu, ja toivo paremmasta elämästä sammuu kissan silmistä ja ne vetävät viimeisen henkäyksensä. Siinä seisoo vierellä ihminen joka tekee sen mihin monesta ei olisi. Hän saattaa eläinlääkärin kanssa kissan ikiuneen. Hän tekee sen näiden kissojen puolesta, vaikka hänenkin sydämensä särkyy, joka ikinen kerta jättää hänen sydämeensä jäljen. Tassun mentävän jäljen. Olen koettanut osaltani jakaa tätä raskasta osuutta hänen kanssaan. Astun kissan vierelle kuljettamaan sen viimeiseen lepopaikkaansa Muukkoon, Eläinten hautausmaalle. On minun vuoroni tehdä osuuteni. Laskea väsynyt matkalainen hautaan ja luoda maa umpeen, jotta tuolla vielä hetki sitten eläneellä olisi viimeinkin rauha, jota se ei ehkä koskaan eläessään saanut kokea. Rauha, jossa se ei tunne kipua hoitamattomien hampaiden vuoksi, rauha jossa se ei tunne nälkää, kylmää ja hylätyksi tulemista. Rauha, jonka jokainen näistä kissoista olisi ansainnut jo eläessään. 

Tarinassani esiintyy kissa, yhtä hyvin se voisi olla koira, tai mikä vain lemmikkieläin, josta sen omistaja ei pidä tai kykene pitämään huolta. Jokaisen kohtaamani kissan vuoksi toivoisin omistajilta vastuullisuutta lemmikin suhteen. Kissallakin on hammaskiveä, niillä voi olla terveydellisiä ongelmia, kuten kaikilla lemmikeillä. Eläimillä ja ihmisillä on paljon samankaltaisia terveydellisiä huolia, molemmilla on myös mahdollisuus lääkärin ennaltaehkäisevään hoitoon. Omistaja on se joka joko antaa lemmikilleen sen mahdollisuuden tai päättää olla sen antamatta. Omistaja on myös se joka voi omalta osaltaan estää lemmikkinsä ei toivotun tiineyden. Omistajalla on siis vastuu lemmikistään. Kannattaa miettiä onko omat resurssit kunnossa ennen lemmikin hankintaa. Kuten joku viisas on aiemmin sanonut:  ” Eläinystävällisin teko voi olla se ettei hanki lemmikkiä.”

 Teksti: Niina Ekholm
Kuva: Maarit Sihvonen


perjantai 28. syyskuuta 2018

Aran populaatiokissan oikeus elämään

Kissojen asema Suomessa on yhä surkea eikä parannusta tilanteeseen ole näköpiirissä. Työn määrä on loputon eikä hommat silti tunnu yhtään vähenevän vuosien kuluessa. Miksi näin on? Miten kissojen tilanne voi olla näin onneton vuoden 2018 Suomessa?

Tänä vuonna yhdistyksemme suurin työllistäjä on ollut kissapopulaatiot. Olemme raapaisseet vain pintaa tyhjentämällä viisi populaatiota tänä vuonna tähän mennessä. Yhdistyksellä on ollut elokuun loppuun mennessä jo yli 160 kissaa, 4 kania, 2 marsua, 2 tarantulaa ja 2 koiraa. Uuden kodin on saanut yli 70 kissaa. Tällä hetkellä yhdistyksellä on 85 kissaa, 4 kania ja 1 koira. Iso osa kissoista ei ole vielä lähtökuntoisia, vaan niitä hoidetaan ja kuntoutetaan ennen kodinetsintää.

J-populaaton Jimi ja Jippu olivat onnekkaita selviytyjiä

Iso eläinmäärä tietää isoja kuluja. Eläinlääkärikulumme ovat olleet vuonna 2018 ennätyssuuret ja rahaa on mennyt yli 21 000 euroa. Valtaosa summasta on mennyt eläinten perustoimenpiteisiin (sterilointi tai kastrointi, rokotus, sirutus, FIV/FeLV testaus). Tänä vuonna meillä on ollut valtavasti melko hankaliakin terveysongelmia kissoilla, joten olemme tarvinneet eläinlääkärien erityisosaamista useampaan otteeseen. Hammasremontteja on tänä vuonna tehty ennätysmäärä ja koko ajan tuntuu löytyvän yhä huonommassa kunnossa olevia suita. Tämä eläinmäärä on kuluttanut myös valtaisan määrän ruokaa, jota olemme onneksi saaneet paljon lahjoituksina. Tänä vuonna olemme kuitenkin joutuneet myös ostamaan ruokaa ja hiekkaa enemmän kuin aiempina vuosina, koska kissamäärän vuoksi emme ehdi kerätä rahaa ja ruokaa yhtä paljon kuin aiemmin. Emme ole ehtineet tehdä julkaisuja kissoistamme vaikka tarinoita olisi kerrottavaksi enemmän kuin aiemmin.

Eläinsuojelutyön parissa olevat toimijat kinastelevat usein oikeista tavoista toimia, varsinkin kissapopulaatioiden osalta ja varsinkin villiintyneiden kissapopulaatioiden osalta. Osa on sitä mieltä ettei populaatiokissoja kannata pelastaa, varsinkaan villiintyneitä. Lopetus olisi näille armollisempaa. Osa taas on päättänyt antaa populaatiokissoille mahdollisuuden, olivat ne arkoja tai eivät. Me kuulumme jälkimmäiseen kastiin. Vaikka olemme ottaneet tänä vuonna useamman kymmenen arkaa tai villiintyneen oloista kissaa, vain muutaman kanssa olemme joutuneet tekemään pitemmän projektin sosiaalistumisen suhteen. Valtaosa villiintyneiksi luokitelluista on osoittautunut merkittävästi oletettua sosiaalisammiksi.

Olemme siis vastaanottaneet myös populaatioiden arat kissat. Ta-populaatiossa meille tuli 19 kissaa, joista kaksi jouduttiin lopettamaan melko heti terveysongelmien vuoksi. Kissamäärä lisääntyi Ta-emojen synnytysten myötä, tosin vain neljällä elävällä kissanpennulla, ja synnytysten myötä menetimme kaksi Ta-emoa sekä myöhemmin yhden pennun. Ta-kissoista yksi saatiin kiinni käsin, loput sinkoilivat karkuun ja saatiin haavien avulla kiinni. Näistä 17 kissasta jotka pystyivät terveytensä puolesta jatkamaan elämää, oli villiintyneitä tai luonteensa puolesta haastavia tasan nolla. Kaikki kissat olivat kesyjä, ihmisen silityksistä nauttivia. Kissat sosiaalistuivat nopeasti päästyään pois huonoista olosuhteista, joissa ne elivät.

Ta-populaatio oli yhdistyksen historian mittavin populaatiotyhjennys yhden päivän aikana.

Uusimmat populaatiomme, J-populaatio ja Li-populaatio, saapuivat Pesälle kesällä. J-populaatio saapui heinäkuun puolivälissä ja populaation koko oli 7 kissaa. Li-populaatio saapui Pesälle elokuun puolivälissä ja siihenkin kuului 7 kissaa. Kumpaankin kohteeseen saattoi jäädä kissoja, jotka ilmestyvät pihapiiriin vasta ilmojen viilennyttyä. Voi siis olla että näiden populaatioiden kissoja saapuu meille lisää. J-populaatio pyydystettiin pihasta haavien ja loukkujen avulla. Kissat olivat sähiseviä ja todella villiintyneen oloisia. Pesälle päästyään pari päivää myöhemmin ensimmäiset tulivat hakemaan silityksiä. Noin kuukautta myöhemmin kaikki seitsemän oli luottavaisia ihmisen seurassa ja nauttivat silityksistä. J-populaation kohdalla isoin haaste oli kissojen terveysongelmat, jotka varmasti isoilta osin johtuivat viiden kissan FIV positiivisuudesta. Tällä hetkellä kaikkien J-kissojen terveydentila on vakaa ja ensimmäiset ovat lähteneet ikiomiin koteihinsa jo pari viikkoa sitten. Li-populaation kissat olivat kaikkein säikyimpiä ja villiintyneimmän oloisia näistä kaikista tänä vuonna tulleista. Muutama päivä myöhemmin eka kissa tuli hakemaan silityksiä. Pari viikkoa myöhemmin jokainen populaation kissoista leikki rennosti ihmisen seurassa ja useat hakivat jo silityksiäkin. Jo kolme viikkoa saapumisestaan Pesällä asuvat kuusi Li-kissaa (yksi emokissa on pentuineen sijaiskodissa) uskalsivat jaloitella vierailuajalla vieraiden ihmisten jaloissa, leikkiä vieraiden ihmisten seurassa, ym. Kaikki populaatioiden kissat ovat olleet arkuudestaan huolimatta helppoja käsitellä ja eläinlääkärikäynnitkin ovat sujuneet ongelmitta.

Li-populaation kohdalla suurin haaste oli erottaa mustat kissat toisistaan 

Kissan käytös talteenottopaikassa ei kerro yhtään mitään sen sosiaalisuudesta ihmisiä kohtaan. Kissa pelkää kotiinsa saapuvia vieraita ihmisiä, ja sille on luontaista silloin paeta ja myös puolustautua jos tilanne tuntuu uhkaavalta. Kissaa ei voi tuomita sen ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Aratkin kissat alkavat kukoistaa kun niiden antaa rauhassa sopeutua. Kissoja ei pakkosilitetä – tai sylitetä, vaan annetaan niiden hakeutua ihmisen seuraan omaa tahtiaan. Olemme havainneet että arat populaatiokissat kesyyntyvät nopeammin kuin arat yksittäisenä saapuvat kissat. Populaatiokissat saavat runsaasti luottamusta kavereistaan, ja ne uskaltavat lähteä tutkimaan ympäristöä nopeammin. Populaatiokissoilla on usein vahva saalisvietti, jonka myötä ne innostuvat leikkimään saalisleikkejä lelujen avulla ihmisen seurassa. Populaatiokissat ovat usein nähneet nälkää, joten ne sosiaalistuvat helposti ihmisen tarjotessa ruokaa ja herkkuja.

Villiintyneet J-kissat ruokailivat jo saapumistaan seuraavana päivänä hoitajan seurassa

Seuraavaksi voimme miettiä rahaa. Mitä jos rahaa ei ole? Silloin ei tietenkään ole muuta mahdollisuutta kuin lopettaa populaatiokissat. Sekin on niille parempi kuin jäädä taistelemaan elämästään huonoissa olosuhteissa. Mitä jos on rahaa? Mitä jos ihmiset haluavat lahjoittaa rahaa myös näitä kissoja varten, jotka eivät joidenkin mielestä ansaitse elää? Miksi emme auttaisi näitä kissoja, miksi näillä kissoilla ei ole oikeutta elämään? Olemme laskeneet populaatioidemme kustannuksia alusta asti, ja seuraavassa yhden populaatiokissan elämän hinta eläinlääkärikulujen osalta:

Ta-kissat 4259,12 euroa (n. 185 euroa / kissa)
Ly-kissat 541 euroa (108,20 euroa / kissa)
Sa-kissat 2248,35 euroa (n. 150 euroa / kissa)
J-kissat 982,41 euroa (n. 140 euroa / kissa)
Li-kissat 649,50 euroa (n. 93 euroa / kissa)

Päälle tulee lisäksi ruoka- ja hiekkakustannukset sekä mahdolliset lääkkeet ja lisäravinteet. Populaatiokissan hinta koostuu normaalisti aina leikkauskustannuksista, rokotuksesta, sirutuksesta ja nykyään FIV/FeLV – testistä. Tämä huomioiden, yksittäisen kissan viemä rahasumma ei ole ollut kovin korkea. Osalla populaatioiden kissoista on ollut isompia terveysongelmia, jotka ovat osaltaan nostaneet populaation kustannuksia. Onneksi iso osa on selvinnyt ihan vain perustoimenpiteilla. Li ja J-kissojen kuntoonlaitto on vielä osittain kesken, joten niiden kustannukset voivat nousta ilmoitetusta.

Li-populaation teiniäiti Linnea sai synnyttää pentunsa turvassa sijaiskodissa

Miksi nämä kissat ansaitsevat elää, koska on olemassa pentuja, täysin sosiaalisia terveitä aikuisia, joiden kanssa pääsisi helpommalla? Miksi täyttää paikkoja näillä kissoilla? Meillä on oltu sikäli onnellisia, että olemme aina onnistuneet järjestämään paikat kaikille sitä tarvitseville kissoille, jotka paikkoja ovat meiltä tarvinneet (Etelä-Karjalan ja Etelä-Kymenlaakson kissat). Olemme tehneet valtavasti työtä sijaiskotien määrän lisäämiseksi, ja sijaiskotikapasiteettimme on nykyään parempi kuin koskaan. Mikäli meillä ei olisi sijaiskoteja, meillä ei olisi mahdollisuutta auttaa näin montaa kissaa. Sijaiskoteja tarvitsemme koko ajan lisää. Sijaiskotitoiminnasta voit lukea lisää: http://lappeenranta.sey.fi/kotiaetsivat/sijaiskotitoiminta

Koska rahaa on mennyt paljon, sitä tarvitaan myös lisää. Toivomme rahalahjoituksia tukemaan työtämme kissapopulaatioiden kanssa: Lahjoituksen voi tehdä suoraan yhdistyksen tilille seuraavilla tiedoilla: saaja L:rannan Seudun Eläinsuojeluyhdistys, tilinumero FI14 5620 0920 0047 01, BIC-koodi: OKOYFIHH. Viitenumero populaatiokissoille on 4899. Voit myös kohdentaa lahjoituksen yleisiin eläinlääkärikuluihin viitteellä 7977.

Lopuksi lainauksena Pesu ry:n toimijan kirjoitus blogissaan:

Me olemme täällä muuttamassa maailmaa. Sitä ei muuteta kyynisyydellä, negatiivisuudella tai kurjuudella. Sitä muutetaan näyttämällä mahdoton toteen. Esimerkillä. Kun me annamme villiintyneelle kissan arvon, niin tekevät muutkin. Se on nähty jo: kuusi vuotta sitten tilanne oli täydellisen erilainen. Nyt jo sterilointikampanjat ja pitkälliset populaatiotyhjennykset ovat edesauttaneet muutosta. Populaatio-ongelma on jo yleisessä keskustelussa, toisin kuin silloin kun minä aloitin.

Kissan arvoa ei nosteta sillä, että kerrotaan niiden olevan toivottomia tapauksia. Se nostetaan pohjamudista sillä, että näytetään sillä olevan arvoa. Ehkä olen idealisti, mutta haluan uskoa siihen muutokseen. Olen nähnyt sen pienemmässä mittakaavassa niin monesti, kun ne villiintyneet kissat opettelevat ensiaskelia kesykissana, ja kun ne kehräävät ensimmäistä kertaa ihmiselle. Jokainen yksilö ansaitsee mahdollisuuden. Yhdessä voimme myös yrittää antaa sen niille.

Koko blogitekstin voit lukea täältä: https://pissasirkus.fi/2018/01/24/ensimmainen-villikissa/

Li-populaation Liana
Li-populaation villiintyneeksi oletettu Liana muutti ikiomaan kotiinsa eilen. Tällaiset kuulumiset saimme tänä aamuna:

Lianan ensimmäinen yö meni hienosti. Eilen päivän oli aika peloissaan ja lähinnä sängyn alla, mutta illalla tuli jo itse meidän luo ja kaipasi silityksiä ja rapsutuksia. Lapsista pitää siinä missä meistäkin, joten alku on mennyt hyvin.

Juuri tämän vuoksi emme voi luovuttaa.

Jimi ja Jippu nauttivat uudesta helpommasta elämästä

Lappeenrannan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry:llä on Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen 27.8.2018 päivänä myöntämä rahankeräyslupa, numero RA/2018/743. Lupa on voimassa 1.9.2018-31.8.2020 Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen alueella. Keräämämme varat käytämme kotia etsivien eläinten hyväksi ja eläinsuojelutyöhön keräysluvan aikana.

tiistai 7. elokuuta 2018

Tarmokas lokinpoikanen

Alkukesästä aloitin erään työpäiväni Kotkassa Merikeskus Vellamon laituriin kiinnitetyllä höyryjäänmurtaja Tarmolla - normaalista työvuorosta sillä poikkeuksella, että jouduin voimakkaan tuulen takia todella huolehtimaan työlippikseni pysymisestä päässä ja ylipäätään minkä tahansa esineen, pressun tms. pysymisestä kannella. Tämän elämäni kovimman Tarmolla viettämäni myrskytuulen lisäksi normaalia päivärutiinia rikkoivat niin sopuisasti kanssamme kaikken kesien ajan viettäneiden lokkien omituinen käytös.

Syykin selvisi pian - korkealla Tarmon savupiipussa olevasta lokkien pesästä oli paiskautaunut maahan kaksi poikasta. Tuuli oli niin kova, että ne huojuivat tuulessa edes takaisin ja pelkäsin poikasten lentävän kannelta mereen. Tämän lisäksi emot olivat huolissaan ja parveilivat ympäri turisteille varattua opasreittiä kannella. Konsultoin Pyhtään lintuhoitolaa, josta sain neuvoksi tuoda poikaset mahdollisimman pian hoitoon. Onneksi päivä oli hiljainen ja sain luvan toimittaa poikaset hoitoon kesken työvuoron. Poikaset olivat molemmat jo aika nuupahtaneita. Hoitolallakin ihmeteltiin poikasten flegmaattisuutta.






Kun palasin takaisin töihin, emot parveilivat kannella edelleen. Osasin jo arvata, mistä on kysymys ja eiköhän kannelta löytynyt kolmaskin poikanen, joka oli varmaankin tippunut alas sillä aikaa kun olin viemässä edellisiä hoitoon. Sisaruksiinsa verrattuna tämä oli oikein terhakka tapaus ja yritti kipittää minua karkuun. Ulkomaiset turistit saivat tässä vaiheessa ihmetystä oppaasta, joka ryömii kuin sotaelokuvassa konsanaan hirveällä vauhdilla pelastusveneiden alla. Lokinpoikasen pakoyritys oli onneton ja pian höyhenenkevyt poikanen piipitti käsissäni. Konsultoin taas Pyhtään lintuhoitolaa ja sovimme, että vien poikasen hoitoon töiden loputtua.

Vein poikasen työntekijöiden sosiaalitilaan ja laskin poikasen laatikkoon. Poikasella oli vauhti päällä. Soitin yhdistyksemme luonnonvaraisista eläimistä vastaavalle hoitajalle Mirkkalle ja kyselin, mitä poikaselle voisi syöttää. No vaikka kalaa tai kissanruokaa. Kuka oikeasti kantaa repussaan tai laukussaan töihin kissanruokaa mukanaan?



Minä. Mikä on todennäköisyys, että juuri sinä päivänä olin sattumoisin pakannut käsilaukkuuni mukaan pussillisen Latzia? Ihan vain siitä ajatuksesta, että ajattelin voivani tarvita sitä jossakin asiassa, esimerkiksi loukkujen tarkastamisessa.

Kaivoin kissanruoat laukustani ja meikkipussistani pinsetit. Tämän jälkeen opetin kollegani syöttämään linnunpoikasta ja piipitys oli kova. Ruoka maittoi. Työkaveri oli uudesta kokemuksesta onnesta soikeana ja totesi ehdottomasti haluavansa museoon töihin, koska työtehtävät ovat näin vaihtelevat! Poikanen pärjäsi oikein hyvin kanssamme työvuoron loppuun asti, jonka jälkeen toimitin viimeisenkin poikasen Pyhtäälle hoitoon.



Poikasten lähtemisen jälkeen emotkin lopettivat kannella parveilun ja me työntekijät pääsimme palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. Koska Tarmon savupiippu on osoittanut suosituksi pesimäpaikaksi, pyysin museomestareilta seuraavaksi kesäksi jotakin viritelmää laiturille, johon pesästä tippuvat poikaset voidaan sijoittaa niin, etteivät ne lennä tuulen mukana sataman laiturilta mereen ja emot saisivat jatkaa niiden hoitoa niin pitkään kuin tarvetta on.


Sen lisäksi, että työpäivässä ei ollut mitään normaalia, mieleeni jäi erityisesti kollegani hämmennys eläinsuojelutoimijan arkipäivästä. Syöttäessään poikasta kollegani kysyi minulta, että "onko tämä sinulla aina tällaista? Oletko koskaan oikeasti miettinyt elämääsi?"

Kyllä ja kyllä. Melkein joka ikinen päivä :)


tiistai 17. heinäkuuta 2018

J-populaatio

Pesälle muutti viime viikolla J-populaatio, johon kuuluu 7 kissaa. Kissat tulivat Pesälle heikkokuntoisina ja uupuneita. Automatkalla Pesälle oksensivat/ulostivat suolinkaisia ja heisimadon jaokkeita. Parilla kissoista huomattiin selkeitä flunssaoireita ja valtaosalla silmäoireita, joten otimme kissoista hengitystieinfektion varalta näytteet. Eilen saimme tulokset: kissoilla on Chlamydia. Chlamydia on kissojen flunssa joka aiheuttaa silmäoireita ja flunssaa. Chlamydia on meidän kokemuksen mukaan yleisin flunssa, sillä valtaosa ottamistamme oireilevien kissojen näytteistä on todettu Chlamydiaksi. Calicia ja Mycoplasmaa on myös ollut mutta pienissä määrin.

Kisut sohvan alla ekana iltana

Chlamydia on siitä "hyvä" sairaus että se on bakteeri jota voi hoitaa antibiootein. Olemme saaneet kissat hyvin tervehtymään tuosta sairaudesta, joten näilläkin kissoilla toivottavasti on onni myötä. Madotukset aloitimme viime viikolla ja jatkoimme tällä viikolla. Eilen miltei kaikki kissat olivat selkeästi piristyneet ja tänään matojen lähdettyä liikkeelle täällä on uupuneita kissoja. Toki hellekin tekee osansa ja muutoin heikko yleiskunto.

Kissoilla on loputon nälkä. Märkäruokaa menee päivässä n 2-2,5kg ja raksuja yli puoli litraa.

J-populaation kissat ovat kesyjä, osa arempia ja osa täysin kesyjä. Tämä populaatio on yllättänyt meidät positiivisesti sisäsiisteydellään, eli vaikka kisut ovat asuneet vain ulkona alkuelämänsä, alkoivat ne käyttää vessoja heti ongelmitta. J-populaatio asuu nyt Pesän kesyttämössä, jossa niillä on kokonainen huone käytössään. Nyt hellesäällä selkeästi lempihommaa syömisen jälkeen on istua ikkunalaudalla ja hengittää avonaisesta ikkunasta ulkoilmaa. Muutoin kisut vain lepäävät. Energia ei vielä riitä leikkimiseen tai muutenkaan aktiiviseen kissanelämään.

Hellepäivän vietossa Pesällä

Torstaina populaation tytöt, Jippu ja Jasmin, menevät ultraan jossa katsotaan ovatko tytöt tiineinä. Mahat näyttävät pelottavan pyöreiltä mutta toivottavasti kyse on vain madoista. Loput kisut (Jekyl, Jami, Jimi, Jalo ja Joppe) ovat kolleja, jotka on tarkoitus kastroida ensi viikolla. Tytöt menevät myös heti ensi viikolla sterkkaan jos eivät ole tiineitä. Vielä on pitkä tie että nämä ovat adoptiokelpoisia terveytensä puolesta.

Jippu

Jaoimme viime viikon torstaina fb:ssä julkaisun jossa poseerasi tämän populaation Jippu-kissa heti tullessaan Pesälle. Julkaisun on nähnyt yli 57000 ihmistä, kiitos teidän jakojen! 💓 Saimme julkaisun kautta yli 10 uutta sijaiskotia. Monet Pesän pitkäaikaisasukit pääsevät sijaiskoteihin nyt lähiaikoina ja samalla vapautuu paikkoja Pesälle uusille avuntarvitsijoille. 

PS. Muistattehan että tänään 17.7 on Pesällä vierailuaika klo 17-19. Tervetuloa tutustumaan kissoihin! J-populaation huoneeseen ei vielä pääse vierailemaan koska kissat ovat karanteenissa. Huoneen oven ikkunasta saattaa kuitenkin nähdä näitä söpöläisiä. 😊

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Pikku-Lukas ja Valma

Viime kuukaudet on olleet eläinkodillamme raskaita sillä olemme kuntouttaneet useita huonokuntoisia ja/tai kaltoinkohdeltuja kissoja. Tuntuu siltä että jokaisella saapuvalla kissalla on jokin iso terveysongelma tai useampi, joiden hoito vie paljon aikaa ja rahaa. Olemme onnistuneet kuntouttamaan monia kissoja, joiden tilanne ei alunperin näyttänyt hyvältä. Menetimme kuitenkin äskettäin kaksi kissaystäväämme. Kummallakin kissoista oli terveysongelmia joita yritimme hoitaa mutta kummankaan kohdalla emme pystyneet enää auttamaan.

Valman hauta vasemmalla ja Pikku-Lukaksen oikealla

Pikku-Lukas

Pikku-Lukas oli 8v ikäinen ylipainoinen siamilainen. Kissa tuli meille etsimään uutta kotia. Huomasimme kissan liikkuvan vaikeasti ja liikkuminen huononi viikkojen edetessä. Kissaa tutkittiin heti tullessa ja myöhemmin uudelleen eläinlääkärissä. Pikku-Lukaksella todettiin spondyloosi sekä uudismuodostuma/kasvain niskan luun pinnalla. Kissan vaivat eivät olleet parannettavissa eikä kipulääkityksellä saatu apuja kipuun. Pikku-Lukas nukkui ikiuneen 29.6.2018.

Pikku-Lukas 2010-2018

Pikku-Lukas kuului kuuden siamilaisen porukkaan, jotka ovat aina asuneet kimpassa. Pikku-Lukas pötkötteli paljon ja aina kissan käydessä pötköttämään, sai se seuraansa vähintään yhden kaverin. Välillä kissat pötköttivät kaikki kuusi kasassa helteistä huolimatta. Pikku-Lukaksen poismenon jälkeen siamilaiset eivät ole pötköttäneet enää yhdessä. Pikku-Lukas lepää nyt lemmikkien hautausmaalla ja samaan hautaan hautaamme tulevaisuudessa Pikku-Lukaksen siamilaiskavereita kun niistä aika jättää.



Valma

Valma saapui meille toukokuussa. Valmalla oli heti alussa pissaongelmia ja myöhemmin tutkimusten myötä kissalla diagnosoitiin idiopaattinen kystiitti. Valman isoin ongelma oli kissan suu, joka olisi pitänyt hoitaa kuntoon jo vuosia sitten. Valman suu haisi mädälle jo kissan hengittäessä kohti ja kissan suu oli niin kipeä ettei siihen voinut kissan hereillä ollessa koskea. Valma oli tullessaan niin aneeminen ettemme päässeet heti hoidattamaan suuta (nukutus olisi ollut liian iso riski). Valma sai kipulääkkeitä ja voi niiden kanssa hyvin. Viime torstaina aloitimme Valman suun huollon. Eläinlääkäri soitti hyvin pian perään että kissan suu on odotettua huonompi. Kissan kaikki hampaat vaativat poiston yläkulmureita lukuunottamatta. Lisäksi kissan suussa oli kasvain, se oli yhä aneeminen, pissassa oli yhä verta, hengitystienäytteistä löytyi calici ja hampaiden poisto olisi vaatinut 2-3 operaatiota nukutuksessa pitkien toipumisaikojen kera. Meidän oli pakko luovuttaa ja päästää Valma pois. Valma nukkui ikiuneen 6.7.2018.


Valma oli kultainen ja erittäin ihmisrakas kissa. Eläinlääkärikäyntejä piisasi kuukauden sisään useita ja aina Valma tuli reippaana boksistaan pöydälle tutkittavaksi. Valma puski ja kiehnäsi myös eläinlääkäriä vasten luottavaisena vaikka kissa oli saanut useita kertoja pistoksia ja muita epämiellyttäviä hoitotoimenpiteitä. Valma oli suun kunnosta huolimatta aktiivinen ja positiivinen kissa. Luulimme että saamme kissalle tarjottua hyvän kivuttoman loppuelämän mutta niin ei tällä kertaa käynyt. Olemme tehneet eläinsuojeluilmoituksen kissan hoidon laiminlyönnistä.

Valma

Pikku-Lukaksen, Valman ja monien muiden erityishoitoa ja peruseläinlääkintää tarvitsevien kissojen myötä eläinlääkärikulumme ovat olleet tänä vuonna jo yli 16 000 euroa. Mikäli haluat tukea kaltoinkohdeltujen eläinten hoitoa ja kuntouttamista, voit tehdä sen lahjoittamalla rahaa suoraan tilillemme: saaja L:rannan Seudun Eläinsuojeluyhdistys, tilinumero FI14 5620 0920 0047 01, BIC-koodi: OKOYFIHH. Viitenumero 8154 (kaltoinkohdeltujen eläinten hoito). Kiitos avustasi! 💓

Lappeenrannan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry:llä on Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen 27.9.2016 päivänä myöntämä rahankeräyslupa, numero RA/2016/553. Lupa on voimassa 1.10.2016-30.9.2018 Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen alueella. Keräämämme varat käytämme kotia etsivien eläinten hyväksi, eläinsuojelutyöhön ja Eläinkoti Pesän remonttiin keräysluvan aikana.




tiistai 8. toukokuuta 2018

Taas kolme tiinettä


Eilen tarkastutimme uusimman populaation narttuja ja 3/4 oli tiineinä. Kaikilla (Saga, Satu ja Saimis) on menossa lopputiineys. Emot lähtivät yhteiseen sijaiskotiin valmistautumaan synnytyksiin. Hankalaksi tilanteen tekee se että kissat sairastavat Chlamydiaa ja muitakin pieniä terveyshuolia on, joten aika hermostuttavaa odotella mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Onneksi porukan sairain tyttökisu Sani ei ole tiine ja saamme jatkettua kissan tehokasta hoitoa.

Satun ultra

Pesälle kuuluu muuten hyvää. Tänään tehtiin pois lähteneiden narttujen häkkien desinfiointeja ja yleistä siivoilua. Viime viikolla sijaiskoteihin lähtivät Mimosa, Taimi, Tauski ja Nemi. Ikiomaan kotiin pääsivät meidän lempparipojat Tatu ja Tami. Juanita kävi perjantaina sterkassa ja kissalla todettiin märkäkohtu, joka tietysti poistettiin ja kissa on nyt ab-kuurilla. Juanitan heikkoa kuntoa ihmettelimme kissan saapumisen jälkeen eli kissa on oudon laiha vaikka syökin ihan hyvin. Syyksi paljastui tuo epänormaali suuri kohtu ja jospa nyt Juanita alkaisi edes vähän pyöristymään.

Saimiksen ultra

Pesällä on nyt vähänlaisesti kissoja koska olemme joutuneet saapuneiden sairaiden kissojen vuoksi tekemään erityisjärjestelyjä eikä kaikkia häkkejä voida nyt käyttää. Kissalukumme on nyt 13. Sijaiskodeissa on kuitenkin runsaasti asukkaita ja varsinkin puput kaipaisivat jo omiin koteihinsa. 😊 Tannin kolme pentua voivat erinomaisesti ja syövät kuulemma kuin pienet porsaat. 😀

Sagan ultra

Haluamme kiittää kaikkia meille ruokaa, hiekkaa ja tarvikkeita lahjoittaneita! Myllykeskuksen lauantainen keräys sujui mainiosti ja saimme taas ruokahyllyihin ym täytettä. Sunnuntaina vierailuajallekin tuli mukavasti lahjoituksia. Kiitos myös taholle joka lahjoitti 100 euron lahjakortin eläinklinikka Loimeen sekä erityisruokaa kissoille. Saimme osan Miki-kissan eläinlääkärilaskusta maksettua lahjoituksen voimin! 💗






torstai 3. toukokuuta 2018

Iloa ja surua

Facebook-sivujamme seuranneet ovat varmaan jo huomanneet että huhtikuu oli meille raskas. Ehdimme juuri blogissa kertoa miten kaikki on nyt Tannilla hyvin ja siitä se painajainen alkoi. Mustavalkoisten emojen projekti päättyi kaikkea muuta kuin hyvin. Ei etukäteen osannut arvata että kolmesta tiineestä emosta jäljelle jää yksi emo (joka ei hoida pentuaan) ja kolme orpopentua. Iloisia olemme siitä että ainoa selvinnyt Tarina-kissaemo on toipunut hyvin sektiosta ja kissalla vaikuttaa olevan kaikki kunnossa. Tannin orpopennut muuttivat tänne Lappeenrannan suunnille sillä aiempi sijaisemo ei enää kiinnostunut pienten pentujen ruokinnasta ja hoidosta kun omat pennut olivat jo sen verran isompia. Pentuja on pulloruokittu jatkuvasti tissimaidon ohella. Onneksi pennut ovat jo reilun 3vko ikäisiä, joten pian ne oppivat syömään ja juomaan kupeista. Sen jälkeen pyrimme saamaan pennuille seuraksi uuden sijaisemon tai sosiaalisen aikuisen kissan. Tarinan pieni pentu jouduttiin lopettamaan koska pentu ei kehittynyt ja sen vointi heikkeni päivä päivältä.

Tannin kolme pentua kasvavat hyvin. Tarinan pikkuinen myös kuvassa.


Mustavalkoisille kuuluu muuten parempaa. Tami & Tatu varattiin ja pojat lähtevät ikiomaan yhteiseen kotiin lähipäivinä. Taimi & Tauski lähtivät sijaiskoteihin. Tasminan pennut vieroitettiin ja Tasmina palasi Pesälle kissakaveriensa seuraan. Taateli on pärjännyt hienosti omassa kodissaan. Tanyalla ja Tanelilla sujuu myös hyvin sijaiskodissaan.

Ihana Tami


Mustavalkoisten populaation muuttaessa uusiin osoitteisiin saimme jo tilalle uuden pienen populaation. Tässä populaatiossa on neljä (luultavasti tiinettä) tyttökissa ja kaksi poikakissaa. Kisut saapuivat meille tällä viikolla. Nämä ovat yllättäneet positiivisesti sisäsiisteydellään. Terveysongelmia kissoilla vaikuttaa olevan, joita selvitellään tarkemmin tulevina päivinä. Ensimmäisenä pari viikkoa sitten saapunut kissa onkin jo ollut tovin lääkityksellä ja toivottavasti alkaa kohta puolin toipua hengitystieinfektiosta.

Arka Timo kaipaa rauhallista sijaiskotia


Pesällä asuu nyt uuden populaation kissat Sani, Saga, Satu, Saimis, Saku ja Samu, mustavalkoisista Tazza, Tasmina, Tamara, Tami  ja Tatu sekä Nemi, Tipa, Wieno, Budi, Timo, Lynne, Ansa ja Juanita. Meillä on yhä huutava pula sijaiskodeista. Varsinkin arat kissat, sairaat kissat (lääkittävät) sekä tiineet emot tarvitsisivat pikaisesti sijaiskoteja. Mikäli voisit ryhtyä sijaiskodiksi jollekin kissoistamme, otathan yhteyttä p. 050 555 1186 tai lsey.elainkotipesa@gmail.com Sijaiskodeissa meillä on tällä hetkellä 26 kissaa, 5 kania ja 1 koira.

Moona ja Tupuna etsivät yhä omaa kotia


Kissamäärän kasvaessa meiltä on jo märkäruoka täysin loppu. Järjestämme 5.5.2018 klo 11-15 S-market Myllykeskuksessa ja Rahulassa ruoka- ja tarvikekeräyksen eläinkoti Pesän ja sijaiskotien kissoille. Sunnuntaina 6.5.2018 klo 14-16 Pesällä pidetään normaalisti vierailuaika, jolloin pääsee tutustumaan kodittomiin kissoihin ja otamme mieluusti vastaan lahjoituksia myös suoraan Pesälle.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Liikaa kissoja

Eläinkoti Pesä on täynnä ja samoin ovat nykyiset sijaiskodit. Meille jonottaa kodeista Pesälle 8 kissaa, joista osa on kiireellisiä. Lähistöllä on 2-3 kissapopulaatiota (kissoja n. 15 per populaatio), joiden tyhjennys pitäisi meidän osalta aloittaa pian, jos haluamme sieltä kissoja ottaa lopetuksen sijaan. Meillä on siis huutava tarve uusille sijaiskodeille ja toki toivomme että monet näistä nykyisistä asukkaista pääsisivät jo ikiomaan kotiinsa. Pesällä kotia etsii nyt Budi, Wieno, Bumba, Mimosa, Lynne, Laina, Nemi, Pipsa, Tatu, Tami, Tauski, Tamara, Taimi ja Tazza. Lähiviikkoina kodinetsinnän aloittavat myös Tipa ja Ansa. Sijaiskodeissa asuu monia ihania uutta kotia etsiviä kissoja. Kotia etsiviin kissoihin voit tutustua kotisivuiltamme: http://lappeenranta.sey.fi/kotiaetsivat

Budi tarkkailee kevään merkkejä

Pidämme keskiviikkona 18.4.2018 klo 18-19 treffi-illan Pesällä, jossa adoptiosta ja sijaiskotitoiminnasta kiinnostuneet voivat tulla kyselemään toiminnasta ja katsomaan mahdollisia uusia perheenjäseniään. Tällä hetkellä Pesän asukkaista sijaiskoteja etsimme aroille kissoille Lynnelle ja Lainalle, sekä kesylle mutta erittäin temperamenttiselle Wienolle. Myös mustavalkoisia Ta-kissoja annamme mieluusti sijaiskoteihin kodinetsinnän ajaksi. Myös osa jonossa olevista kissoista hakee suoraan paikkoja sijaiskodeista.

Tannin lapsoset

Mustavalkoisille kuuluu hyvää. Tanni synnytti kolme tervettä pentua sijaiskodissaan Kotkassa. Synnytys ei mennyt hyvin vaan viimeinen pentu jouduttiin ottamaan ulos sektiolla. Leikkauksen jälkeen Tannilla oli voimakasta verenvuotoa mutta kissa onneksi selvisi hengissä ja voi nyt hyvin. Saman sijaiskodin kissaemon Tarina ja Taataa vielä odotuttavat pentujensa syntymillä. Tasmina-emo pentujensa Taskumatin ja Taskuraketin kanssa pääsivät sijaiskotiin. Pennut ovat olleet reippaina ja leikkivät villisti aamusta iltaan (ja varmaan myös öisin). Tasminaa vielä muutto arastuttaa mutta pikkuhiljaa tämä suojeleva emo alkaa rentoutumaan. Taneli ja Tanya löysivät itselleen hyvän sijaiskodin jonne kissat muuttivat torstaina. Alku on kuulemma sujunut ongelmitta ja kissoilla on öisin vallattomat leikkibileet asunnossa.

Taneli ja Tanya

Taateli oli mustavalkoisten populaation ensimmäinen ikioman kodin saanut. Taateli ei ihan täysin näytä joukkoon kuuluvan sillä on väriltään erivärinen kuin muut kaverinsa, mutta samasta taloudesta Taateli meille muutti. Taatelia hieman Pesällä sorrettiin ja muutama muu mustavalkoinen ei oikein Taatelia seuraansa hyväksynyt. Taateli on superrakastava, kovaa puskeva hurmaava 2,3kg painoinen pikkukissa, joka löysi arvoisensa hyvän kodin. Toivotamme Taatelille onnea ja menestystä tulevaan! Kesyttämössä asuvat nyt Tami, Tatu, Tauski, Taimi, Tamara ja Tazza, joista ensimmäiset neljä ovat jo sosiaalisia ja hakevat mieluusti huomiota ihmisiltä (varsinkin Tami ja Tatu ovat koko ajan siellä missä tapahtuu).

Taateli lempipesässään

Mikäli asut Etelä-Karjalan tai Etelä-Kymenlaakson alueella ja voisit alkaa sijaiskodiksi, otathan pikaisesti yhteyttä ETELÄ-KARJALAN alueelta p. 045 694 9597 / 050 555 1186 tai lsey.elainkotipesa@gmail.com & ETELÄ-KYMENLAAKSON alueelta p. 050 555 1197 tai lsey.kymenlaakso@gmail.com 😊
Tarve on etenkin ennestään kissattomille sijaiskodeille mutta kaikenlaisia ehdotuksia otamme mieluusti vastaan. :) Sijaiskotitoimintaan voit tutustua lisää kotisivuillamme: 
http://lappeenranta.sey.fi/kotiaetsivat/sijaiskotitoiminta ja samalta sivulta löytyy linkki sijaiskotihakemukseen! :)

torstai 29. maaliskuuta 2018

Kiireinen arki ja iloisia mustavalkoisia

Pesälle kuuluu ihan hyvää ja olemme aivan täynnä kissoja. Mustavalkoiset on nyt kaikki saatu madotettua, rokotettua, sirutettua ja leikattua. Paitsi tietysti tiineet mammat ja emoa pentuineen ei ole vielä laitettu lähtövalmiksi. Pesällä majailevat mustavalkoiset ovat kovasti reipastuneet ja varsinkin Tami, Tatu ja Taateli ovat oikeita sydämenvaltaajia. Kissat rakastavat ihmistään täysillä. Mustavalkoisille aletaan nyt pikkuhiljaa hakea omia koteja. Mikäli sydämessäsi olisi mustavalkoisen kissan tai useamman värinen kolo niin voit sopia meidän tapaamisesta Pesälle numerossa 050 555 1186 tai sähköpostilla lsey.elainkotipesa@gmail.com

Olemme saaneet Pesälle uusia asukkaitakin. Kotkan suunnilta tänne muuttivat Kuppiksen kautta tullut löytökissa Ansa ja kodista 10v Fantik. Tasmina-emo ja pennut löysivät sijaiskodin, jonne ne muuttavat ensi viikolla. Fantikilla on myös sijaiskoti tiedossa mutta kissa odottelee vielä Pesällä koska kissalla on ensi viikolla eläinlääkärikäyntejä. Meillä on Pesällä kotia vailla nyt useita arkoja kissoja: Lyyli, Lynne, Lyyra, Mimosa ja Laina. Kaksi viimeeksi mainittua ei ole vielä kotisivuilla mutta kissat lisätään sinne lähiaikoina. Sosiaaliset mutta vahvasti temperamenttiset Budi ja Wieno etsivät koteja joihin kelpaa mukaan perheeseen hieman omapäisempi kissa. Ihmisrakkaat ja kiltit Bumba ja Nemi ovat myöskin molemmat vielä vapaina. Nemi on ollut vielä vähän arka Pesällä joten sen vuoksi kissaa ei ole oikein huomattu kissaa etsijöiden toimesta.

Sijaiskodeista ovat lähteneet / ovat pian lähdössä uusiin koteihin: Valtteri, Mustikka, Iita, Oliver ja Nikita. Varsinkin Mustikan ja Valtterin kodeista olemme riemuissamme sillä nuo kaksi eivät ole ns. helpoimpia adoptoitavia. Mustikka on ollut yhdistyksellä kesästä 2016 asti kotia etsimässä joten oli jo aikakin että kissa pääsee ikiomaan kotiin. Valtteri taas on vielä arka ihmisille mutta kissa on erittäin sosiaalinen toisille kissoille. Valtteri pääsi uuteen kotiin toisen kissan kaveriksi. 😊Mahtavaa että ihmiset adoptoivat myös näitä ei niin helposti koteja löytäviä kissoja. Tuntuu tosi hyvältä saada päätökseen pitkä työ joita varsinkin arkojen kissojen kohdalla tehdään pitkään.

Veimme viime viikolla Pesu ry:lle Tampereelle sijaiskoteihin kaksi mustavalkoista tiinettä tyttökissaa Taigan ja Tacon sekä aran pikkukissan Samsan. Kiitos Pesulle että autoitte meitä tilanpuutteen suhteen ja otitte meidän kissoja vastaan! 💓


Kuvassa sijaiskodissaan elämästään nauttiva tiine Taataa. Taataakin on jo reipastunut ja nauttii ihmisen silityksistä. Taataa oli mustavalkoisten arimpia täällä Pesällä ja nopeasti tuokin tyttö kesyyntyi kotioloissa. Tarvitsemme tällä hetkellä uusia sijaiskoteja kissoille  Hamina-Kotka alueelta sekä Etelä-Karjalasta. Sijaiskotiasioissa voit olla yhteydessä Pesälle p. 050 555 1186 tai sähköpostilla lsey.elainkotipesa@gmail.com


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Tanni, Tarina ja Taataa muuttivat Kotkaan

Tiineet tytöt ovat kotiutuneet nopeasti sijaiskotiinsa Kotkaan. Tytöt on pari viikkoa sitten kerätty talteen populaatiosta, jossa ne elivät ulosteiden ja virtsan keskellä vailla riittävää ravintoa. Olemme niin onnellisia näiden tyttöjen puolesta. Tytöt pääsivät kirjaimellisesti karmeista olosuhteista paratiisiin. Sijaiskoti innostui pitämään blogia kissoista, ja pääset seuraamaan kuulumisia sekä näkemään ihania kuvia onnellisista kissoista osoitteessa: Mammakissojen sijaiskodin elämää

Etsimme yhä sijaiskoteja kahdelle tiineelle nartulle sekä emolle kahden pennun kera. Tiedustelut lsey.elainkotipesa@gmail.com tai p. 050 555 1186 😊


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Tiineitä mustavalkoisia ja muita kuulumisia

Vappu ja Lysti muuttivat Pesältä omaan yhteiseen kotiin pk-seudulle. Pesällä asuu nyt populaation lisäksi Lyyra, Lyyli, Lynne, Budi, Wieno ja Mimosa. Pesän kissoihin pääsee tutustumaan vierailuaikojen ulkopuolella sopimalla ajan puhelimitse 050 555 1186 tai sähköpostilla lsey.elainkotipesa@gmail.com

Tänään ultrattiin mustavalkoisten porukan naaraita, joita siis kaikkiaan 11. Yksi on pennullinen emo joten 10 naarasta oli tänään ultrattavana. Näistä kymmenestä puolet oli tiineitä, joten pian on odotettavissa aikamoinen satsi (mustavalkoisia) pentuja. Kolme emoa (Taataa, Tanni ja Tarina) lähtevät tänään sijaiskotiin Kotkaan ja lopuille kahdelle emolle (Taiga ja Taco) etsimme mieluiten yhteistä sijaiskotia. Pisimmälle tiineet lähtevät Kotkaan koska yhdellä on synnytys edessä pian. Alla olevassa ultrakuvassa on yksi Tannin pennuista.


Etsimme nyt kiireesti sijaiskoteja kahdelle tiineelle naaraalle Taigalle & Tacolle (mieluiten yhteinen sijaiskoti) sekä toista sijaiskotia Tasmina-emolle ja tämän kahdelle pennulle. Tasmina vahtii pentujaan tiukasti ja kodissa tulisi olla rauhallinen paikka pesueelle, jotta Tasmina alkaisi pikkuhiljaa sallia ihmisen koskettaa pentuja ym. Sijaiskodit voivat sijaita Etelä-Karjalassa tai Kotka-Hamina alueella. Näille tuleville emoille ja emolle + pennuille tarvitsisi löytää ennestään kissattomat sijaiskodit tai sitten oma huone sijaiskotikissoja varten. Tutustuthan sijaiskotitoimintaan kotisivuillamme: http://lappeenranta.sey.fi/kotiaetsivat/sijaiskotitoiminta

Huomenna alkaa tämän mustavalkoisten porukan kastroinnit ja ensi viikolla kastroidaan ja steriloidaan loput kissat (jotka eivät ole tiineinä). Tässä vielä esiteltynä koko mustavalkoisten poppoo nimellisten kuvien kera. :)